kitara

Katso artikkeli Kitara Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

kitara (13)

luutusta kehittynyt sormilaudallinen tasapohjainen, tavallisesti 6-kielinen kielisoitin
kithara, muinaiskreikkalainen kielisoitin

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kitara	kitarat
genetiivi	kitaran	kitaroiden kitaroitten kitarojen (kitarain)
partitiivi	kitaraa	kitaroita kitaroja
akkusatiivi	kitara; kitaran	kitarat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kitarassa	kitaroissa
elatiivi	kitarasta	kitaroista
illatiivi	kitaraan	kitaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kitaralla	kitaroilla
ablatiivi	kitaralta	kitaroilta
allatiivi	kitaralle	kitaroille
muut sijamuodot
essiivi	kitarana	kitaroina
translatiivi	kitaraksi	kitaroiksi
abessiivi	kitaratta	kitaroitta
instruktiivi	–	kitaroin
komitatiivi	–	kitaroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kitara-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

latinan sanasta cithara < muinaiskreikan sanasta κῐθᾰ́ρᾱ (kithárā) ’kithara’ < persian sihtār^[1] (سه‌تار). Nykyinen kitara ei juonnu kitharasta, vaikka onkin perinyt sen nimen.^[2]

1. luutusta kehittynyt sormilaudallinen tasapohjainen, tavallisesti 6-kielinen kielisoitin

2. kithara

Ks. kithara

kitara

↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.
↑ Musiikin tietokirja. Toimittaneet Toivo Haapanen, Taneli Kuusisto, L. Arvi P. Poijärvi ja Veikko Helasvuo. Helsinki: Otava, 1956.