kitara
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kitara (13)
- luutusta kehittynyt sormilaudallinen tasapohjainen, tavallisesti 6-kielinen kielisoitin
- kithara, muinaiskreikkalainen kielisoitin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkit̪ɑrɑ/
- tavutus: ki‧ta‧ra
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kitara | kitarat |
| genetiivi | kitaran | kitaroiden kitaroitten kitarojen (kitarain) |
| partitiivi | kitaraa | kitaroita kitaroja |
| akkusatiivi | kitara; kitaran |
kitarat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kitarassa | kitaroissa |
| elatiivi | kitarasta | kitaroista |
| illatiivi | kitaraan | kitaroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kitaralla | kitaroilla |
| ablatiivi | kitaralta | kitaroilta |
| allatiivi | kitaralle | kitaroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kitarana | kitaroina |
| translatiivi | kitaraksi | kitaroiksi |
| abessiivi | kitaratta | kitaroitta |
| instruktiivi | – | kitaroin |
| komitatiivi | – | kitaroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kitara- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]latinan sanasta cithara < muinaiskreikan sanasta κῐθᾰ́ρᾱ (kithárā) ’kithara’ < persian sihtār[1] (سهتار). Nykyinen kitara ei juonnu kitharasta, vaikka onkin perinyt sen nimen.[2]
Käännökset
[muokkaa]1. luutusta kehittynyt sormilaudallinen tasapohjainen, tavallisesti 6-kielinen kielisoitin
2. kithara
|
Ks. kithara |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]bassokitara, havaijinkitara, kitarankieli, kitarakuoro, kitaralaukku, kitaramusiikki, kitaransoittaja, kitarasävellys, sähkökitara
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kitara Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4229 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Sloveeni
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kitara
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.
- ↑ Musiikin tietokirja. Toimittaneet Toivo Haapanen, Taneli Kuusisto, L. Arvi P. Poijärvi ja Veikko Helasvuo. Helsinki: Otava, 1956.
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 13. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen soittimet
- Suomen kielen kolmitavuiset sanat
- Suomen kielen lainat latinasta
- Suomen kielen lainat muinaiskreikasta
- Sloveenin sanat
- Sloveenin kielen substantiivit
- Sloveenin kielen soittimet
- Suomen kielen kreikkalaiset lainat