luuttu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luuttu
Wikipedia
Katso myös artikkeli Luuttu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luuttu (1-C) (monikko luutut)

  1. keskiajalta lähtien Euroopassa käytetty kielisoitin
  2. (arkikieltä) riepu, rätti, jolla pestään lattia tai pöytä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈluːt̪.t̪u/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi luuttu luutut
genetiivi luutun luuttujen
(luuttuin)
partitiivi luuttua luuttuja
akkusatiivi luuttu; luutun luutut
Sisäpaikallissijat
inessiivi luutussa luutuissa
elatiivi luutusta luutuista
illatiivi luuttuun luuttuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi luutulla luutuilla
ablatiivi luutulta luutuilta
allatiivi luutulle luutuille
Muut
essiivi luuttuna luuttuina
translatiivi luutuksi luutuiksi
abessiivi luututta luutuitta
instruktiivi luutuin
komitatiivi luuttuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]