harppu
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- sinfoniaorkesteriin 1800-luvulta lähtien kuulunut kielisoitin
- (halventava) ruma nainen, akka, ämmä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑrpːu/
- tavutus: harp‧pu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harppu | harput |
| genetiivi | harpun | harppujen |
| partitiivi | harppua | harppuja |
| akkusatiivi | harppu; harpun |
harput |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harpussa | harpuissa |
| elatiivi | harpusta | harpuista |
| illatiivi | harppuun | harppuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harpulla | harpuilla |
| ablatiivi | harpulta | harpuilta |
| allatiivi | harpulle | harpuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harppuna | harppuina |
| translatiivi | harpuksi | harpuiksi |
| abessiivi | harputta | harpuitta |
| instruktiivi | – | harpuin |
| komitatiivi | – | harppuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | harpu- | |
| vahva vartalo | harppu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- harppu Kielitoimiston sanakirjassa