harpun

Suomi

Substantiivi

harpun

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta harppu

Ruotsi

Substantiivi

harpun yl. (3) (yks. määr. harpunen [luo], mon. epämäär. harpuner [luo], mon. määr. harpunerna [luo])

1. harppuuna

Serbia

Substantiivi

hàrpūn m. (kyrillinen харпун)

1. harppuuna

Ääntäminen

• IPA: /'xǎrpuːn/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	harpun	harpuni
genetiivi	harpuna	harpuna
datiivi-lokatiivi	harpunu	harpunima
akkusatiivi	harpun	harpune
vokatiivi	harpune	harpuni
instrumentaali	harpunom	harpunima

Tanska

Substantiivi

harpun yl. (yks. määr. harpunen [luo], mon. epämäär. harpuner [luo], mon. määr. harpunerne [luo])

1. harppuuna