arpa

Suomi

Substantiivi

arpa (9-E) (monikko arvat)

1. arpajaisissa arvontaan osallistuva lippu tai vastaava; arvontaväline

   Asia ratkaistiin arvalla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑrpɑ/
• tavutus: ar‧pa

Etymologia

Germaaninen *arƀa (> ruotsin arv ’perintö’). Myös muita germaanisia lainaselityksiä on esitetty. Vastineita lähisukukielissä karjalan arpa, vatjan arpa, vepsän arb, viron arp ja pohjoissaamen vuorbi.

Käännökset

1. arpajaisissa arvontaan osallistuva lippu tai vastaava; arvontaväline

englanti: lot ruotsi: lott

unkari: sorsjegy

Liittyvät sanat

• arvata

Johdokset

• substantiivit: arpajaiset
• verbit: arpoa

Yhdyssanat

arpakuutio, arpalippu, arpaluu, arpanoppa, arpaonni, arpapeli, arpaseteli, arvanheitto, pika-arpa, raaputusarpa, raha-arpa, voittoarpa

Sanaliitot

• tyhjä arpa

Anagrammit

para, para-, rapa

Aiheesta muualla

• arpa Kielitoimiston sanakirjassa
• arpa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Ainu

Verbi

arpa, yksipaikkainen verbi, yksikkö

1. mennä

Liittyvät sanat

paye

Vastakohta

ek

Lähteet

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Espanja

Substantiivi

arpa f.

1. harppu

Huomautukset

Huomaa, että vaikka arpa on feminiinisukuinen sana, se saa eteensä maskuliiniartikkelin el, sillä se alkaa painollisella a-kirjaimella.

Turkki

Substantiivi

arpa

1. (kasvitiede) ohra; ohranjyvä