harpa

Portugali

Substantiivi

harpa f. (monikko harpas)

1. harppu (soitin)

Ruotsi

Substantiivi

harpa yl. (1) (yks. määr. harpan [luo], mon. epämäär. harpor [luo], mon. määr. harporna [luo])

1. harppu (soitin)
2. (halventava) ruma nainen, harppu
3. (maatalous) seula