Siirry sisältöön

seula

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Seula Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Seuloja

Substantiivi

[muokkaa]

seula (9)

  1. työkalu tai kone, jolla kiinteäaineiset rakeet lajitellaan niiden koon perusteella tai erotetaan rakeet nesteestä
    Seulalla voi vaikka erotella soran lohkareista, jyviä akanoista tai mineraaleja liuoksesta.
  2. (kuvaannollisesti) karsiva tai suodattava prosesssi
    kulkea tarkan seulan läpi
    Viesti jäi seulaan ruman sanan takia.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈseu̯lɑ/
  • tavutus: seu‧la

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seula seulat
genetiivi seulan seulojen
(seulain)
partitiivi seulaa seuloja
akkusatiivi seula;
seulan
seulat
sisäpaikallissijat
inessiivi seulassa seuloissa
elatiivi seulasta seuloista
illatiivi seulaan seuloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seulalla seuloilla
ablatiivi seulalta seuloilta
allatiivi seulalle seuloille
muut sijamuodot
essiivi seulana seuloina
translatiivi seulaksi seuloiksi
abessiivi seulatta seuloitta
instruktiivi seuloin
komitatiivi seuloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seula-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

seula-analyysi, seulakangas, seulaluu, seulapinta, seularumpu, seulaverkko, välppäseula

Vieruskäsitteet
[muokkaa]

Idiomit

[muokkaa]
  • ampua seulaksi
    1. ampua täyteen reikiä
  • vuotaa kuin seula
    1. vuotaa (myös kuvaannollisesti)
      Suunnitelmasi vuotaa kuin seula!

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • seula Kielitoimiston sanakirjassa
  • seula Tieteen termipankissa
  • seula Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.