sointi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (akustiikka) sinimuotoisen värähtelyn l. ääneksen ja sen yläsävelsarjan muodostama ääni
- (fonetiikka) äänihuulten värähtelyn aikaansaama puheen ominaisuus
- Soinnin olemassa olon perusteella määräytyy konsonanttien soinnillisuus tai soinnittomuus.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsoi̯nt̪i/
- tavutus: soin‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sointi | soinnit |
| genetiivi | soinnin | sointien (sointein) |
| partitiivi | sointia | sointeja |
| akkusatiivi | sointi; soinnin |
soinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soinnissa | soinneissa |
| elatiivi | soinnista | soinneista |
| illatiivi | sointiin | sointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soinnilla | soinneilla |
| ablatiivi | soinnilta | soinneilta |
| allatiivi | soinnille | soinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sointina | sointeina |
| translatiivi | soinniksi | soinneiksi |
| abessiivi | soinnitta | soinneitta |
| instruktiivi | – | soinnein |
| komitatiivi | – | sointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | soinni- | |
| vahva vartalo | sointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: soinnikas, soinnillinen, soinniton, sointinen
- adverbit: sointisesti
- substantiivit: sointisuus
Yhdyssanat
[muokkaa]bassosointi, falsettisointi, kokonaissointi, kuorosointi, puhesointi, orkesterisointi, sointilyhenne, sointisävy, sointiväri, yhteissointi, yleissointi
Vieruskäsitteet
[muokkaa]- [2] fonetiikka: ääntymäpaikka, ääntymätapa