viulu

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Viulu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
viulu

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viulu (1)

  1. 4-kielinen, korkeaäänisin jousisoitin, jolla on keskeinen asema kamari- ja klassisessa orkesterimusiikissa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋiu̯lu/
  • tavutus: viu‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viulu viulut
genetiivi viulun viulujen
partitiivi viulua viuluja
akkusatiivi viulu;
viulun
viulut
sisäpaikallissijat
inessiivi viulussa viuluissa
elatiivi viulusta viuluista
illatiivi viuluun viuluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viululla viuluilla
ablatiivi viululta viuluilta
allatiivi viululle viuluille
muut sijamuodot
essiivi viuluna viuluina
translatiivi viuluksi viuluiksi
abessiivi viulutta viuluitta
instruktiivi viuluin
komitatiivi viuluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viulu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

< ruotsi < ranska[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

alttoviulu, avainviulu, bassoviulu, ensiviulu, lampaanviulu, luuviulu, sähköviulu, viuluduo, viulukappale, viulukilpailu, viulukonsertti, viulukonsertto, viulukotelo, viulukoulu, viulumusiikki, viuluniekka, viulunjousi, viulunkieli, viuluoppilas, viulusolisti, viulusoolo, viulusävellys, viuluteos, viulutunti

Idiomit[muokkaa]

  • maksaa viulut - korvata kulut

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • viulu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.