viulu
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viulu (1)
- 4-kielinen, korkeaäänisin jousisoitin, jolla on keskeinen asema kamari- ja klassisessa orkesterimusiikissa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋiu̯lu/
- tavutus: viu‧lu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viulu | viulut |
genetiivi | viulun | viulujen |
partitiivi | viulua | viuluja |
akkusatiivi | viulu; viulun |
viulut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viulussa | viuluissa |
elatiivi | viulusta | viuluista |
illatiivi | viuluun | viuluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viululla | viuluilla |
ablatiivi | viululta | viuluilta |
allatiivi | viululle | viuluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viuluna | viuluina |
translatiivi | viuluksi | viuluiksi |
abessiivi | viulutta | viuluitta |
instruktiivi | – | viuluin |
komitatiivi | – | viuluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viulu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
< ruotsi < ranska[1]
Käännökset[muokkaa]
1. 4-kielinen, korkeaäänisin jousisoitin, jolla on keskeinen asema kamari- ja klassisessa orkesterimusiikissa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
alttoviulu, avainviulu, bassoviulu, ensiviulu, lampaanviulu, luuviulu, sähköviulu, viuluduo, viulukappale, viulukilpailu, viulukonsertti, viulukonsertto, viulukotelo, viulukoulu, viulumusiikki, viuluniekka, viulunjousi, viulunkieli, viuluoppilas, viulusolisti, viulusoolo, viulusävellys, viuluteos, viulutunti
Idiomit[muokkaa]
- maksaa viulut - korvata kulut
Aiheesta muualla[muokkaa]
- viulu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.