kamarimusiikki

Suomi

Substantiivi

kamarimusiikki (5-A)

1. taidemusiikin laji, jossa kutakin ääntä esittää vain yksi soitin

Etymologia

• yhdyssana sanoista kamari ja musiikki < musiikkilajin alkuperäinen idea oli, että (toisin kuin orkesterimusiikissa) koko esiintyvä yhtye ja kuulijat mahtuvat linnan tai palatsin yksittäiseen kamariin

Käännökset

1. yksisoittimisääninen taidemusiikin laji

bulgaria: камерна музика f. englanti: chamber music hollanti: kamermuziek f. makedonia: камерна музика f.

ruotsi: kammarmusik yl. ruteeni: камерна музика f. saksa: Kammermusik f. ukraina: камерна музика f.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• kamarimusiikkiyhtye

Aiheesta muualla

• kamarimusiikki Kielitoimiston sanakirjassa