tiuku

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tiuku (1-D)

  1. pieni kielellinen metallikello, kulkunen
    Porojen tiu’ut helähtelivät.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈt̪iukʷu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiuku tiu’ut
genetiivi tiu’un tiukujen
partitiivi tiukua tiukuja
akkusatiivi tiuku; tiu’un tiu’ut
sisäpaikallissijat
inessiivi tiu’ussa tiu’uissa
elatiivi tiu’usta tiu’uista
illatiivi tiukuun tiukuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiu’ulla tiu’uilla
ablatiivi tiu’ulta tiu’uilta
allatiivi tiu’ulle tiu’uille
muut sijamuodot
essiivi tiukuna tiukuina
translatiivi tiu’uksi tiu’uiksi
abessiivi tiu’utta tiu’uitta
instruktiivi tiu’uin
komitatiivi tiukuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tiuku Kielitoimiston sanakirjassa