tiuku

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tiuku (1-D)

  1. pieni kielellinen metallikello, kulkunen
    Porojen tiu’ut helähtelivät.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈt̪iukʷu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiuku tiu’ut luo
genetiivi tiu’un luo tiukujen luo
partitiivi tiukua luo tiukuja luo
akkusatiivi tiuku; tiu’un luo tiu’ut luo
sisäpaikallissijat
inessiivi tiu’ussa luo tiu’uissa
elatiivi tiu’usta luo tiu’uista
illatiivi tiukuun luo tiukuihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi tiu’ulla luo tiu’uilla
ablatiivi tiu’ulta luo tiu’uilta
allatiivi tiu’ulle luo tiu’uille
muut sijamuodot
essiivi tiukuna luo tiukuina luo
translatiivi tiu’uksi luo tiu’uiksi
abessiivi tiu’utta tiu’uitta
instruktiivi tiu’uin
komitatiivi tiukuine-
+ omistusliite luo

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]