helistin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]helistin (33)
- lelu jota heiluttamalla kuuluu helisevä ääni
- (musiikki) mikä tahansa ravistettava idiofoninen soitin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhelist̪in/
- tavutus: he‧lis‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | helistin | helistimet |
| genetiivi | helistimen | helistimien helistinten |
| partitiivi | helistintä | helistimiä |
| akkusatiivi | helistin; helistimen |
helistimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | helistimessä | helistimissä |
| elatiivi | helistimestä | helistimistä |
| illatiivi | helistimeen | helistimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | helistimellä | helistimillä |
| ablatiivi | helistimeltä | helistimiltä |
| allatiivi | helistimelle | helistimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | helistimenä (helistinnä) |
helistiminä |
| translatiivi | helistimeksi | helistimiksi |
| abessiivi | helistimettä | helistimittä |
| instruktiivi | – | helistimin |
| komitatiivi | – | helistimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | helistime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
helistin- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- helistin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]helistin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä helistää