helistin
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- lelu jota heiluttamalla kuuluu helisevä ääni
- (musiikki) mikä tahansa ravistettava idiofoninen soitin
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta helistää (helist- + -in)
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | helistin | helistimet |
genetiivi | helistimen | helistimien helistinten |
partitiivi | helistintä | helistimiä |
akkusatiivi | helistin; helistimen | helistimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | helistimessä | helistimissä |
elatiivi | helistimestä | helistimistä |
illatiivi | helistimeen | helistimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | helistimellä | helistimillä |
ablatiivi | helistimeltä | helistimiltä |
allatiivi | helistimelle | helistimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | helistimenä (helistinnä) |
helistiminä |
translatiivi | helistimeksi | helistimiksi |
abessiivi | helistimettä | helistimittä |
instruktiivi | – | helistimin |
komitatiivi | – | helistimine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- helistin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
helistin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä helistää
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33