helistin
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- lelu jota heiluttamalla kuuluu helisevä ääni
- (musiikki) mikä tahansa ravistettava idiofoninen soitin
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta helistää (helist- + -in)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | helistin | helistimet |
| genetiivi | helistimen | helistimien helistinten |
| partitiivi | helistintä | helistimiä |
| akkusatiivi | helistin; helistimen | helistimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | helistimessä | helistimissä |
| elatiivi | helistimestä | helistimistä |
| illatiivi | helistimeen | helistimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | helistimellä | helistimillä |
| ablatiivi | helistimeltä | helistimiltä |
| allatiivi | helistimelle | helistimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | helistimenä (helistinnä) |
helistiminä |
| translatiivi | helistimeksi | helistimiksi |
| abessiivi | helistimettä | helistimittä |
| instruktiivi | – | helistimin |
| komitatiivi | – | helistimine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- helistin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
helistin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä helistää
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33
