lelu

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Lelu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Lelu
Leluja

Substantiivi[muokkaa]

lelu (1)

  1. sama kuin leikkikalu
    Kaisan mielestä moottoripyörät ovat aikuisten miesten leluja.
    kerätä lelut lattialta
  2. (kuvaannollisesti, halventava) työkalu joka ei ole kunnollinen käyttötarkoitukseen tai ammattimiehelle soveltuva; lapsellinen laite tai väline

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlelu/
  • tavutus: le‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lelu lelut
genetiivi lelun lelujen
partitiivi lelua leluja
akkusatiivi lelu;
lelun
lelut
sisäpaikallissijat
inessiivi lelussa leluissa
elatiivi lelusta leluista
illatiivi leluun leluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lelulla leluilla
ablatiivi lelulta leluilta
allatiivi lelulle leluille
muut sijamuodot
essiivi leluna leluina
translatiivi leluksi leluiksi
abessiivi lelutta leluitta
instruktiivi leluin
komitatiivi leluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

leluauto, lelukauppa, leluosasto, lelupoliisi, leluteollisuus, muovilelu, pehmolelu, pulmalelu, purulelu, seksilelu, sotalelu, stressilelu, tarttumislelu, unilelu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lelu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 4054 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lelu

  1. leikkikalu