työkalu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

työkalu

  1. työssä tai arkisessa tehtävässä käytettävä työväline tai instrumentti
    Jakoavain on ns. työkalu, joka ei yleensä kuulu ammattilaisen varusteisiin.
    Vasara ja saha ovat kirvesmiehen työkaluja.
    Monet työkalut ovat sähkö- tai paineilmakäyttöisiä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪yø̯ˌkɑlu/
  • tavutus: työ‧ka‧lu

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista työ ja kalu

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kierretyökalu, kivityökalu, käsitykalu, käsityökalu, maanviljelystyökalu, maataloustyökalu, paineilmatyökalu, puutarhatyökalu, puutyökalu, sähkötyökalu, työkalukaappi, työkalulaatikko, työkalulaukku, työkalupakki, työkalusarja, työkaluteräs, työkaluvaja

Aiheesta muualla[muokkaa]