kunnollinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kunnollinen (38) (komparatiivi kunnollisempi, superlatiivi kunnollisin) (taivutus [luo])
- kelvollinen, sopiva, käypä
- kunnollinen tilitoimisto
- kunnolliset kengät
- kunnollista käytöstä
- hyvin kasvatettu, siveellinen, ei huonomaineinen
- Surmatut tytöt olivat niin sanotusti kunnollisia, vaikka uusine olkihattuineen huomiota herättivätkin. (ess.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkunːolˌlinen/
- tavutus: kun‧nol‧li‧nen
Etymologia[muokkaa]
johdos substantiivista kunto (kunno- + -llinen)
Käännökset[muokkaa]
1. kelvollinen, sopiva, käypä
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: kunnollisesti
- substantiivit: kunnollisuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kunnollinen Kielitoimiston sanakirjassa