vika

Suomi

Pronomini

vika (9)

1. (arkikieltä) viimeinen

   Tämä on kyllä vika kerta, kun astun jalallani tähän mestaan!

Käännökset

1. viimeinen

Ks. viimeinen

Liittyvät sanat

• eka
• tokavika

Aiheesta muualla

• vika Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

vika (9-D) (monikko viat)

1. toimintahäiriö

   Vika on keskeyttänyt prosessin.

2. virhe, puute

   Onko autossa vikoja?

3. syy

   Se ei ollut minun vikani.

4. (arkikieltä) viimeinen

   Jäin vikaksi!

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋikɑ/
• tavutus: vi‧ka

Käännökset

1. toimintahäiriö

englanti: failure, error, fault, malfunction puola: wada f. ranska: erreur f.

ruotsi: fel saksa: Fehler m.

3. syy

englanti: fault

ranska: faute f.

Liittyvät sanat

• häiriö
• vamma
• vaurio

Johdokset

• adjektiivit: viallinen, viaton
• substantiivit: viallisuus, vikaisuus

Yhdyssanat

jalkavika, kehitysvika, konevika, kulumisvika, kuulovika, käsivika, laatuvika, linjavika, lonkkavika, läppävika, moottorivika, pikkuvika, pintavika, puhevika, purentavika, rakennevika, ryhtivika, selkävika, sukuvika, sydänhermovika, sydänvika, syntymävika, sähkövika, tekovika, valmistusvika, valuvika, vikahälytys, vikailmoitus, vikakierre, vikapaikka, vikapisto, vikapää, vikasieto, vikasietoisuus, vikasoitto, vikatiheys, vikatikki, vikatilanne, vikatilasto, vikavalo, värivika, ässävika

Idiomit

• olla jonkin vikaa
  1. (arkikielinen) olla taitoa jollakin alalla

     Hänessä on hieman puusepän vikaa.

Aiheesta muualla

• vika Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 511 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Islanti

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö			monikko
	epämääräinen	määräinen		epämääräinen	määräinen
nominatiivi	vika	vikan		vikur	vikurnar
akkusatiivi	viku	vikuna		vikur	vikurnar
datiivi	viku	vikunni		vikum	vikunum
genetiivi	viku	vikunnar		vika	vikanna

vika f.

1. viikko

Kroatia

Substantiivi

vȉka f. 

1. huuto, huutomyrsky

Ääntäminen

• IPA: /'ʋîka/
• tavutus: vi‧ka

Taivutus

	yksikkö
nominatiivi	vika
genetiivi	vike
datiivi-lokatiivi	vici
akkusatiivi	viku
vokatiivi	viko
instrumentaali	vikom

Liittyvät sanat

• vikati

Aiheesta muualla

• vȉka Hrvatski jezični portal
• vȉka Školski rječnik hrvatskoga jezika

Ruotsi

Verbi

vika (epäsäännöllinen)

1. taittaa; laskostaa
2. refl.: vika sig taipua (myös kuvaannollisesti)

   Brå viker sig för politisk press (svd.se)

   Brå [Brottsförebyggande rådet, rikostenehkäisyneuvosto] taipuu poliittisen painostuksen alla.

3. varata, järjestää

   vika en plats

   Bolaget viker en psykiatrisk sjukskötare för att på kort varsel ge samtalsstöd till läkarens patienter. (Hbl)

Taivutus

Taivutus – vika
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	viker	viks, vikes
imperfekti	vek	veks
supiini	vikit	vikits
imperatiivi	vik	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: vika
• passiivin infinitiivi: vikas
• aktiivin part. prees: vikande
• passiivin part. prees: vikandes
• part. perf.: yl. viken, n. viket, määr./mon. vikna

tai

Taivutus – vika
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	viker	viks, vikes
imperfekti	vikte	viktes
supiini	vikt	vikts
imperatiivi	vik	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: vika
• passiivin infinitiivi: vikas
• aktiivin part. prees: vikande
• passiivin part. prees: vikandes
• part. perf.: yl. vikt, n. vikt, määr./mon. vikta

Aiheesta muualla

• vika Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)