häiriö

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

häiriö (3)

  1. jokin tilapäinen haitta, keskeytys, epäjärjestys, virheellisyys tms.
    Monet häiriöt aiheutuvat ulkoisista tekijäistä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi häiriö häiriöt
genetiivi häiriön häiriöiden
häiriöitten
(häiriöin)
partitiivi häiriötä häiriöitä
akkusatiivi häiriö; häiriön häiriöt
Sisäpaikallissijat
inessiivi häiriössä häiriöissä
elatiivi häiriöstä häiriöistä
illatiivi häiriöön häiriöihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi häiriöllä häiriöillä
ablatiivi häiriöltä häiriöiltä
allatiivi häiriölle häiriöille
Muut
essiivi häiriönä häiriöinä
translatiivi häiriöksi häiriöiksi
abessiivi häiriöttä häiriöittä
instruktiivi häiriöin
komitatiivi häiriöine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hengityshäiriö, häiriöalue, häiriökenttä, häiriönpoisto, häiriöntekijä, häiriönteko, häiriöpesäke, häiriösignaali, häiriötekijä, häiriötila, järjestyshäiriö, kasvuhäiriö, keskittymishäiriö, kipinähäiriö, kuulohäiriö, käyntihäiriö, käytöshäiriö, liikennehäiriö, markkinahäiriö, mielenhäiriö, moottorihäiriö, näköhäiriö, radiohäiriö, ruoansulatushäiriö, suolistohäiriö, terveyshäiriö, valaistushäiriö

Aiheesta muualla[muokkaa]