häirintä

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

häirintä (9-J)

  1. häiritseminen, häiriön aiheuttaminen
    radiohäirintä
  2. kielteisten tuntemusten aiheuttaminen toiselle epäasiallisella kohtelulla
    Työturvallisuuslaki kieltää epäasiallisen kohtelun ja häirinnän työssä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi häirintä häirinnät
genetiivi häirinnän häirintöjen
(häirintäin)
partitiivi häirintää häirintöjä
akkusatiivi häirintä; häirinnän häirinnät
Sisäpaikallissijat
inessiivi häirinnässä häirinnöissä
elatiivi häirinnästä häirinnöistä
illatiivi häirintään häirintöihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi häirinnällä häirinnöillä
ablatiivi häirinnältä häirinnöiltä
allatiivi häirinnälle häirinnöille
Muut
essiivi häirintänä häirintöinä
translatiivi häirinnäksi häirinnöiksi
abessiivi häirinnättä häirinnöittä
instruktiivi häirinnöin
komitatiivi häirintöine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta häiritä (häiri- + -ntä)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat ja sanaliitot[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]