häiritseminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]häiritseminen (38)
- häiritä-sanasta johdos, häiritsevä toiminta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häiritseminen | häiritsemiset |
| genetiivi | häiritsemisen | häiritsemisten häiritsemisien |
| partitiivi | häiritsemistä | häiritsemisiä |
| akkusatiivi | häiritseminen; häiritsemisen |
häiritsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häiritsemisessä | häiritsemisissä |
| elatiivi | häiritsemisestä | häiritsemisistä |
| illatiivi | häiritsemiseen | häiritsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häiritsemisellä | häiritsemisillä |
| ablatiivi | häiritsemiseltä | häiritsemisiltä |
| allatiivi | häiritsemiselle | häiritsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häiritsemisenä (häiritsemisnä) |
häiritsemisinä |
| translatiivi | häiritsemiseksi | häiritsemisiksi |
| abessiivi | häiritsemisettä | häiritsemisittä |
| instruktiivi | – | häiritsemisin |
| komitatiivi | – | häiritsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häiritsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
häiritsemis- | |