vamma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Olkapäävamma

Substantiivi[muokkaa]

vamma (9)

  1. jokin synnynnäinen tai pysyvä ruumiillisen tai henkisen kyvyn vajavaisuus tai puute
  2. loukkaantumisessa tai tapaturmassa saatu haava, venähdys, murtuma tai muu trauma
    Mopopojat saivat pahoja vammoja kolarissa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑmːɑ/, [ˈʋɑ̝mːɑ̝]
  • tavutus: vam‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vamma vammat
genetiivi vamman vammojen
(vammain)
partitiivi vammaa vammoja
akkusatiivi vamma;
vamman
vammat
sisäpaikallissijat
inessiivi vammassa vammoissa
elatiivi vammasta vammoista
illatiivi vammaan vammoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vammalla vammoilla
ablatiivi vammalta vammoilta
allatiivi vammalle vammoille
muut sijamuodot
essiivi vammana vammoina
translatiivi vammaksi vammoiksi
abessiivi vammatta vammoitta
instruktiivi vammoin
komitatiivi vammoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vamma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

trauma

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aivovamma, kallovamma, kehitysvamma, kuulovamma, käsivamma, lihasvamma, liikuntavamma, meluvamma, näkövamma, paleltumisvamma, palovamma, polvivamma, rasitusvamma, ruhjevamma, ruumiinvamma, selkävamma, selkäydinvamma, silmävamma, sotavamma, sädevamma, säteilyvamma, tunnevamma, urheiluvamma

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vamma Kielitoimiston sanakirjassa
  • vamma Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 3278, 941 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa