huuto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huuto (1)

  1. yhtäkkinen kova (ihmis)ääni
    Hänen huutonsa ei meinannut loppua, kun lääkäri leikkasi ja puudutusaine ei tehonnut.
  2. huutokaupassa tehty tarjous

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhuːt̪o/
  • tavutus: huu‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huuto huudot
genetiivi huudon huutojen
partitiivi huutoa huutoja
akkusatiivi huuto;
huudon
huudot
sisäpaikallissijat
inessiivi huudossa huudoissa
elatiivi huudosta huudoista
illatiivi huutoon huutoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huudolla huudoilla
ablatiivi huudolta huudoilta
allatiivi huudolle huudoille
muut sijamuodot
essiivi huutona huutoina
translatiivi huudoksi huudoiksi
abessiivi huudotta huudoitta
instruktiivi huudoin
komitatiivi huutoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo huudo-
vahva vartalo huuto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

huutaa + -o

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

avunhuuto, eläköön-huuto, hei-huuto, hurraa-huuto, huutoetäisyys, huutokauppa, huutoketju, huutokuoro, huutomatka, huutomeri, huutomerkki, huutomerkkiyökkönen, huutomyrsky, huutosakki, huutoäänestys, hyvä-huuto, hätähuuto, ilohuuto, iltahuuto, julkihuuto, kauhunhuuto, kehotushuuto, kutsuhuuto, lainhuuto, nimenhuuto, pilkkahuuto, riemuhuuto, sotahuuto, taisteluhuuto, tuskanhuuto, valitushuuto, varoitushuuto, välihuuto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • huuto Kielitoimiston sanakirjassa