kova

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: kõva


Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kova (10) (komparatiivi kovempi, superlatiivi kovin) (taivutus)

  1. sellainen, joka tai mikä ei jousta tai anna muutoin myöten; kiinteä, luja; vaikea kestää
    Kivi on kovaa kauttaaltaan.
    Tämä muna on keitetty liian kovaksi.
  2. (materiaalioppi) joka kykenee vastustamaan muodonmuutosta pinnastaan
  3. (äänestä) luja
    Kova meteli on sietämätöntä.
  4. vaatimuksiltaan ankara, tiukka
    Virtanen on kova ja ankara ihminen.
    Pääsykoe oli tiukka ja kova koitos.
  5. (iskusta) luja
  6. (janosta) ankara
    Minulla on kova jano.
  7. (sot.) ammuksista, vastakohtana harjoitusammuksille
    Täällähän ammutaan kovilla.
  8. pornografia, jossa näytetään seksuaaliakteja

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kivenkova, kivikova, kovakalvo, kovakumi, kovalevy, kovametalli, kovanaama, luunkova, metallinkova, piinkova, puolikova, raudankova, teräksenkova, timantinkova

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kova Kielitoimiston sanakirjassa
  • kova Tieteen termipankissa

Inkeroinen[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kova

  1. kova

Karjala[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kova

  1. kova

Kilivila[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kova

  1. tuli

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkova/

Viitteet[muokkaa]

Liettua[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kova f.

  1. taistelu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [koːˈvɐ]

Substantiivi[muokkaa]

kova

  1. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaali sanasta kova

Lyydi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kova

  1. kova ETY: kõva

Turkki[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kova

  1. ämpäri, sanko

Unkari[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kova

  1. piikivi

Vepsä[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kova

  1. kova