huutaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huutaminen (38)
- teonnimi verbistä huutaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huutaminen | huutamiset |
| genetiivi | huutamisen | huutamisten huutamisien |
| partitiivi | huutamista | huutamisia |
| akkusatiivi | huutaminen; huutamisen |
huutamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huutamisessa | huutamisissa |
| elatiivi | huutamisesta | huutamisista |
| illatiivi | huutamiseen | huutamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huutamisella | huutamisilla |
| ablatiivi | huutamiselta | huutamisilta |
| allatiivi | huutamiselle | huutamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huutamisena (huutamisna) |
huutamisina |
| translatiivi | huutamiseksi | huutamisiksi |
| abessiivi | huutamisetta | huutamisitta |
| instruktiivi | – | huutamisin |
| komitatiivi | – | huutamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huutamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huutamis- | |