-o

Suomi

Suffiksi

-o (etuvokaalinen muoto -ö)

1. johdin, joka liitetään takavokaaliseen substantiiviin (a, o, u) ja jolla muodostetaan verbeistä substantiiveja; liitetään verbin vahvaan konsonanttivartaloon

   huutaa, *huut- → huuto

   keittää, *keitt- → keitto

2. -so/-sö-johtimen variantti -nen-päätteisillä sanoilla

   ylhäinen, *ylhäis- → ylhäisö

Huomautukset

• [1] johdin, jolla muodostetaan verbeistä substantiiveja:
  • Johdin liitetään erityisesti -aa- tai -ää-loppuisiin verbeihin (taivutusluokat 53, 54, 55, 56, 57).
  • Johdin liittyy verbin (vahvaan) vokaalivartaloon:

    huutaa (vahva vokaalivartalo huut|a) → huuto

    keittää (vahva vokaalivartalo keitt|ä) → keitto

    kiertää (vahva vokaalivartalo kiert|ä) → kierto

    kuolla (vokaalivartalo kuol|e) → kuolo

    mennä (vokaalivartalo men|e) → meno

    levätä ((vahva) vokaalivartalo lep|ää) → lepo

    lakata ((vahva) vokaalivartalo lakk|aa) → lakko

  • Johdin liittyy yleensä vain kaksitavuisiin vartaloihin. Poikkeuksia:
    • luettelo, mittelö, muistelo, suutelo:

      luetella ((vahva) vokaalivartalo luettel|e) → luettelo

      suudella ((vahva) vokaalivartalo suutel|e) → suutelo

    • sisältö sekä mahdollisesti komento, sulatto, toisinto, pimento, järjestö

      sisältää (vahva vokaalivartalo sisält|ä) → sisältö

Liittyvät sanat

• Luokka: Suomen kielen O-nominit

Lähteet

• Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 230 O-teonnimien muodostus

Esperanto

Suffiksi

-o

1. substantiivin pääte