keitto

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keitto

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keitto (1-C)

  1. liemiruoka, joka yleensä keitetään ennen syömistä ja joka useimmiten nautitaan lämpimänä
    Lapset pitävät äidin tekemästä keitosta.
  2. keittämisen toteuttaminen, valmistusprosessin osa
    Sellutehtaalla keitto on tärkeä osa prosessia.
  3. (slangia) alkoholijuoma
    Ottaa keittoa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkeit̪ːo/

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

borssikeitto, herkkusienikeitto, hernekeitto, hutunkeitto, häränhäntäkeitto, juustokeitto, kaalikeitto, kahvinkeitto, kalakeitto, kanakeitto, kasviskeitto, keittoaika, keittoalue, keittoastia, keittohappo, keittokatos, keittokinkku, keittokirja, keittokomero, keittolevy, keittoliemi, keittoliha, keittolipeä, keittomakkara, keittometvursti, keittopullo, keittoruoka, keittosuklaa, keittosuola, keittosuolaliuos, keittotaito, keittotaitoinen, keittotaso, kesäkeitto, korvasienikeitto, käärmekeitto, lihakeitto, linssikeitto, lohikeitto, luukeitto, madekeitto, makkarakeitto, mehukeitto, minestronekeitto, mustikkakeitto, nokkoskeitto, papukeitto, parsakaalikeitto, parsakeitto, perunakeitto, pinaattikeitto, pontikankeitto, porkkanasosekeitto, punajuurikeitto, pussikeitto, raparperikeitto, rapukeitto, rusinakeitto, ruusunmarjakeitto, sekahedelmäkeitto, sellunkeitto, sienikeitto, sipulikeitto, siskonmakkarakeitto, sosekeitto, tappaiskeitto, tomaattikeitto, vihanneskeitto, viinankeitto, äyriäiskeitto

Aiheesta muualla[muokkaa]