Siirry sisältöön

keittää

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

keittää (53-C) (taivutus[luo])

  1. kuumentaa nestettä kiehumispisteen yli; valmistaa tai käsitellä keittoastiassa nestettä sellaisenaan tai lisätyssä nesteessä; myös uuttaa kiehuvalla tai kuumennetulla vedellä
    keittää perunat
    keittää sellua
    keittää kahvit
    keittää kokoon – keittää jotain kunnes nestettä on haihtunut
    Toista se oli ennen kun piti keittää pyykit ja pestä käsin.
  2. (tekniikka, arkikieltä) ylikuumentua, jolloin jäähdytinneste alkaa kiehua
    Moottori alkoi keittää.
  3. (puhekieltä, kuvaannollisesti) mennä hermot
    Alkaa kohta keittää tämän touhotuksen kanssa!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkei̯t̪ːæːˣ/
  • tavutus: keit‧tää

Etymologia[muokkaa]

todennäköisesti samasta ikivanhasta vartalosta kuin sana kiehua[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • keittää Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 692, 3607 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana kiehua.