uuttaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

uuttaa (53-C) (taivutus[luo])[1]

  1. (kemia) erottaa ainetta liuoksesta aineiden liukoisuusominaisuuksien perusteella, sekä erotella tuotos uutetusta seoksesta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuːt̪ːɑːˣ/
  • tavutus: uut‧taa

Etymologia[muokkaa]

Mahdollisesti johdos samasta ikivanhasta ’tyhjää tilaa’ tai ’onkaloa’ merkitseävästä sanasta uu.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uuttaa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C
  2. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004