uuttaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
uuttaa (53-C) (taivutus[luo])[1]
- (kemia) erottaa ainetta liuoksesta aineiden liukoisuusominaisuuksien perusteella, sekä erotella tuotos uutetusta seoksesta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈuːt̪ːɑːˣ/
- tavutus: uut‧taa
Etymologia[muokkaa]
Mahdollisesti johdos samasta ikivanhasta ’tyhjää tilaa’ tai ’onkaloa’ merkitseävästä sanasta uu.[2]
Käännökset[muokkaa]
1. käynnistää ja pitää yllä uuttoa, sekä erotella tuotos uutetusta seoksesta
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: uute, uuttaminen, uutto
Aiheesta muualla[muokkaa]
- uuttaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C
- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004