uuttaa
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]uuttaa (53-C) (taivutus[luo])[1]
- (kemia) erottaa ainetta liuoksesta aineiden liukoisuusominaisuuksien perusteella, sekä erotella tuotos uutetusta seoksesta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈuːt̪ːɑːˣ/
- tavutus: uut‧taa
Etymologia
[muokkaa]Mahdollisesti johdos samasta ikivanhasta ’tyhjää tilaa’ tai ’onkaloa’ merkitseävästä sanasta uu.[2]
Käännökset
[muokkaa]1. käynnistää ja pitää yllä uuttoa, sekä erotella tuotos uutetusta seoksesta
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: uute, uuttaminen, uutto
Aiheesta muualla
[muokkaa]- uuttaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C
- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004