Siirry sisältöön

huutolainen

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

huutolainen (38)

  1. Suomessa etenkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa elatusta vailla ollut lapsi, vanhus tai vammainen, jonka kunta luovutti tämän ylläpidosta vähiten korvausta vaatineelle talolle huutokaupan kaltaisessa tilaisuudessa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhuːt̪oˌlɑi̯nen/
  • tavutus: huu‧to‧lai‧nen

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]