korvaus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

korvaus (39)[1]

  1. verbiä korvata vastaava teko; jonkin toisen otto käyttöön toisen asemasta
    fossiilisten polttoaineiden korvaus biopolttoaineilla
  2. kompensaatio, aiheutetusta vahingosta maksettu hyvitys
    Matti antoi korvauksen rikkomastaan maljakosta.
  3. useista valtion avustuksista käytetty nimitys
    työttömyyskorvaus
  4. palkka (muukin kuin rahallinen)
    Sain työstäni hyvän korvauksen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkorʋɑus/ tai /ˈkorʋɑu̯s/
  • tavutus: kor‧va‧us / kor‧vaus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korvaus korvaukset
genetiivi korvauksen korvausten
korvauksien
partitiivi korvausta korvauksia
akkusatiivi korvaus;
korvauksen
korvaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi korvauksessa korvauksissa
elatiivi korvauksesta korvauksista
illatiivi korvaukseen korvauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi korvauksella korvauksilla
ablatiivi korvaukselta korvauksilta
allatiivi korvaukselle korvauksille
muut sijamuodot
essiivi korvauksena korvauksina
translatiivi korvaukseksi korvauksiksi
abessiivi korvauksetta korvauksitta
instruktiivi korvauksin
komitatiivi korvauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo korvaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
korvaus-

Etymologia[muokkaa]

korvata + -us

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hinnanalennuskorvaus, kilometrikorvaus, korvausanomus, korvaushakemus, korvaushoito, korvauskanne, korvausperuste, korvaussumma, korvausvaatimus, korvausvelvollinen, korvausvelvollisuus, kulukorvaus, lomakorvaus, matkakorvaus, pellonvarauskorvaus, sairausvakuutuskorvaus, satovahinkokorvaus, sotakorvaus, sunnuntaikorvaus, suorakorvaus, työttömyyskorvaus, vahingonkorvaus, vakuutuskorvaus, ylityökorvaus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39