puute

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puute (48-C) (monikko puutteet)

  1. kova tarve; se, että jotakin ei ole
    Häntä vaivaa levon puute.
  2. jonkin asian puuttuminen esim. jostakin laitteesta, puutteellisuus
  3. aineellinen kurjuus, köyhyys
    työttömyys ja aineellinen puute
  4. tuotteessa oleva vika
    Tuotteissa havaituista vaurioista ja puutteista on ilmoitettava viipymättä myyjälle.
  5. (arkikieltä) seksuaalisen aktin tarve
    Olen puutteessa.

Etymologia[muokkaa]

Jacobus Finnon 1580-luvulla käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.
Syy: Mihin merkityksiin nämä ovat käännöksiä?

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ajanpuute, hapenpuute, haponpuute, rahanpuute, raudanpuute, ravinnonpuute, tiedonpuute, tilanpuute, unenpuute, uskonpuute, vedenpuute, vitamiininpuute

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • puute Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.