tarve

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tarve (48-E)[1]

  1. jonkin tai jonkun tarpeellisuuden puutteena koettu tila
    Pitkän paaston jälkeen ruoan tarve on ilmeinen.
    Rakentaminen on tällä hetkellä kiivasta ja puutavaralle on kova tarve.
    Yksin jääneen läheisyyden kaipuu ja seuran tarve on vaikea kätkeä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tarve tarpeet
genetiivi tarpeen tarpeiden
tarpeitten
partitiivi tarvetta tarpeita
akkusatiivi tarve; tarpeen tarpeet
Sisäpaikallissijat
inessiivi tarpeessa tarpeissa
elatiivi tarpeesta tarpeista
illatiivi tarpeeseen tarpeisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tarpeella tarpeilla
ablatiivi tarpeelta tarpeilta
allatiivi tarpeelle tarpeille
Muut
essiivi tarpeena tarpeina
translatiivi tarpeeksi tarpeiksi
abessiivi tarpeetta tarpeitta
instruktiivi tarpein
komitatiivi tarpeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

energiantarve, kotitarve, luomistarve, perustarve, rahantarve, tarveaine, tarve-esine, tarveharkinta, tarvekalu, tarvepuu unentarve

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-E