terva
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]terva (9)
- orgaanisen aineksen kuivatislauksessa muodostunutta tummaa, paksua ja tahmeaa öljyä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪erʋɑ/
- tavutus: ter‧va
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | terva | – |
| genetiivi | tervan | – |
| partitiivi | tervaa | – |
| akkusatiivi | terva; tervan |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tervassa | – |
| elatiivi | tervasta | – |
| illatiivi | tervaan | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tervalla | – |
| ablatiivi | tervalta | – |
| allatiivi | tervalle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tervana | – |
| translatiivi | tervaksi | – |
| abessiivi | tervatta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | tervoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | terva- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]balttilainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. orgaanisen aineksen kuivatislauksessa muodostunutta tummaa, paksua ja tahmeaa öljyä
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- tervainen
- tervas, tervaspuu
- substantiivit: tervaaminen, tervakko, tervaus
- verbit: tervaantua, tervata
Yhdyssanat
[muokkaa]hautaterva, havupuuterva, kivihiiliterva, koivuterva, lehtipuuterva, puuterva, tervahauta, tervahovi, tervahuopa, tervahöyry, tervakaupunki, tervakeuhko, tervaleppä, tervaliha, tervamiilu, tervanahturi, tervankusi, tervanpolttaja, tervanpoltto, tervanräkäri, tervapahvi, tervapaperi, tervapastilli, tervapata, tervaporvari, tervapääsky, tervaroso, tervasoihtu, tervatynnyri, tervavene, tuhiterva
Anagrammit
[muokkaa]Idiomit
[muokkaa]- olla kuin / liikkua kuin täi tervassa – olla jumissa, liikkua hyvin hitaasti tai vaivalloisesti
- olla tervanjuontia — olla vastenmielistä tehdä
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).