suo

Katso myös: Suo, suõ, ŝuo, šuo

Suomi

Substantiivi

suo (19)

1. soistumisen synnyttämä ainakin osan vuodesta kosteana oleva monimuotoinen kasviyhdyskunta, jossa muodostuu turvetta

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuo̯/, [sʷuo̞]

• tavutus: suo

Käännökset

1. soistumisen synnyttämä ainakin osan vuodesta kosteana oleva monimuotoinen kasviyhdyskunta, jossa muodostuu turvetta

azeri: bataqlıq englanti: swamp, bog, peatland espanja: pantano m., tremedal m. italia: torbiera f. latvia: purvs m. liivi: sūo ranska: marais m., (Québec) marécage

ruotsi: myr, kärr saksa: Moor n., Sumpf m. tšekki: bažina f., močál m. turkki: bataklık ukraina: болото n., багно n. venäjä: болото n. viro: soo

Liittyvät sanat

• aapa, korpi, letto, luhta, neva, räme, vataja
• biotooppi
• kulju
• ombrotrofinen suo
• turve

Johdokset

• adjektiivit: soinen
• substantiivit: soistuminen, soisuus
• verbit: soistua

Yhdyssanat

aapasuo, karpalosuo, keidassuo, kohosuo, korpisuo, kuivatussuo, kumpusuo, palsasuo, rahkasuo, rimpisuo, rämesuo, soidensuojelu, suoalue, suoaukea, suoaukeama, suohaukka, suokaasu, suokasvi, suokasvillisuus, suokorte, suokukka, suokukko, suolampi, suolöytö, suomalmi, suometsä, suomuurain, suomyrtti, suoniitty, suonkuivatus, suonojitus, suonraivaus, suontutkimus, suopelto, suopursu, suoputki, suopöllö, suoruumis, suosaareke, suosirri, suotyyppi, suoviljely, suovilla, suoyhdistymätyyppi, suoyhdistymä, turvesuo

Aiheesta muualla

• suo Kielitoimiston sanakirjassa
• suo Tieteen termipankissa

Verbi

suo

1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan preesens verbistä suoda

suo

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä suoda

Italia

Pronomini

il suo m., la sua f. (monikko i suoi m., le sue f.)

1. (possessiivinen) hänen ... -nsa/-nsä

Huomautukset

• Kun puhutaan omista perheenjäsenistä tai muista henkilöön hyvin kiinteästi liittyvistä asioista (esim. kodista), edessä olevan määräisen artikkelin voi jättää pois.

suo padre hänen isänsä

sua casa hänen kotinsa

Latina

Pronomini

suō

1. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta suus
2. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta suus
3. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta suus
4. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta suus

Verbi

suō (III) (akt. prees. inf. suere, ind. perf. y. 1. p. suī, part. perf. sūtus) (taivutus[luo])

1. ommella