Siirry sisältöön

suo

Wikisanakirjasta
Katso myös: Suo, suõ, ŝuo, šuo
Wikipedia
Katso artikkeli Suo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

suo (19)

  1. soistumisen synnyttämä ainakin osan vuodesta kosteana oleva monimuotoinen kasviyhdyskunta, jossa muodostuu turvetta
  2. alava pelto (murt.)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsuo̯/, [sʷuo̞]
  • tavutus: suo

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suo suot
genetiivi suon soiden
soitten
partitiivi suota soita
akkusatiivi suo;
suon
suot
sisäpaikallissijat
inessiivi suossa soissa
elatiivi suosta soista
illatiivi suohon soihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suolla soilla
ablatiivi suolta soilta
allatiivi suolle soille
muut sijamuodot
essiivi suona soina
translatiivi suoksi soiksi
abessiivi suotta soitta
instruktiivi soin
komitatiivi soine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

aapa, biotooppi, korpi, kosteikko, kulju, letto, luhta, marskimaa, neva, ombrotrofinen suo, räme, turve. vataja

Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

aapasuo, karpalosuo, keidassuo, kohosuo, korpisuo, kuivatussuo, kumpusuo, palsasuo, rahkasuo, rimpisuo, rämesuo, soidensuojelu, suoalue, suoaukea, suoaukeama, suohaukka, suohyyppä, suokaasu, suokasvi, suokasvillisuus, suokorte, suokukka, suokukko, suokuokka, suolampi, suolöytö, suomalmi, suometsä, suomuurain, suomyrtti, suoniitty, suonkuivatus, suonojitus, suonraivaus, suonsilmä, suontutkimus, suopelto, suopursu, suoputki, suopöllö, suoruumis, suosaareke, suosirri, suotyyppi, suoviljely, suovilla, suoyhdistymä, suoyhdistymätyyppi, turvesuo

Idiomit

[muokkaa]
  • suo siellä, vetelä täällä

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • suo Kielitoimiston sanakirjassa
  • suo Tieteen termipankissa
  • suo Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 188 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

[muokkaa]

suo

  1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan preesens verbistä suoda

suo

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä suoda

Italia

[muokkaa]

Pronomini

[muokkaa]

il suo m., la sua f. (monikko i suoi m., le sue f.)

  1. (possessiivinen) hänen ... -nsa/-nsä

Huomautukset

[muokkaa]
  • Kun puhutaan omista perheenjäsenistä tai muista henkilöön hyvin kiinteästi liittyvistä asioista (esim. kodista), edessä olevan määräisen artikkelin voi jättää pois, jos pääsana on yksiköllinen.
suo padre e sua madre
hänen isänsä ja äitinsä (mutta: i suoi genitori 'hänen vanhempansa')
sua casa
hänen kotinsa

Latina

[muokkaa]

Pronomini

[muokkaa]

suō

  1. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta suus
  2. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta suus
  3. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta suus
  4. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta suus

Verbi

[muokkaa]

suō (III) (akt. prees. inf. suere, ind. perf. y. 1. p. suī, part. perf. sūtus) (taivutus[luo])

  1. ommella