neva

Wikisanakirjasta
Katso myös: Neva, Něva

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

neva (9)[1]

  1. yksi suotyypeistä, neva on yleensä puuton.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈneʋɑ/
  • tavutus: ne‧va

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi neva nevat
genetiivi nevan nevojen
(nevain)
partitiivi nevaa nevoja
akkusatiivi neva;
nevan
nevat
sisäpaikallissijat
inessiivi nevassa nevoissa
elatiivi nevasta nevoista
illatiivi nevaan nevoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nevalla nevoilla
ablatiivi nevalta nevoilta
allatiivi nevalle nevoille
muut sijamuodot
essiivi nevana nevoina
translatiivi nevaksi nevoiksi
abessiivi nevatta nevoitta
instruktiivi nevoin
komitatiivi nevoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo neva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

nevakorpi, nevaniitty, nevaräme, rahkaneva, rimpineva, ulkoneva

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • neva Kielitoimiston sanakirjassa
  • neva Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9