soisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

soisuus (40)

  1. se, että on soinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsoi̯suːs/
  • tavutus: soi‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soisuus soisuudet
genetiivi soisuuden soisuuksien
partitiivi soisuutta soisuuksia
akkusatiivi soisuus;
soisuuden
soisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi soisuudessa soisuuksissa
elatiivi soisuudesta soisuuksista
illatiivi soisuuteen soisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi soisuudella soisuuksilla
ablatiivi soisuudelta soisuuksilta
allatiivi soisuudelle soisuuksille
muut sijamuodot
essiivi soisuutena soisuuksina
translatiivi soisuudeksi soisuuksiksi
abessiivi soisuudetta soisuuksitta
instruktiivi soisuuksin
komitatiivi soisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo soisuude-
vahva vartalo soisuute-
konsonantti-
vartalo
soisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan soinen vartalosta sois- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • soisuus Kielitoimiston sanakirjassa