soisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
soisuus (40)
- se, että on soinen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsoi̯suːs/
- tavutus: soi‧suus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | soisuus | soisuudet |
genetiivi | soisuuden | soisuuksien |
partitiivi | soisuutta | soisuuksia |
akkusatiivi | soisuus; soisuuden |
soisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | soisuudessa | soisuuksissa |
elatiivi | soisuudesta | soisuuksista |
illatiivi | soisuuteen | soisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | soisuudella | soisuuksilla |
ablatiivi | soisuudelta | soisuuksilta |
allatiivi | soisuudelle | soisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | soisuutena | soisuuksina |
translatiivi | soisuudeksi | soisuuksiksi |
abessiivi | soisuudetta | soisuuksitta |
instruktiivi | – | soisuuksin |
komitatiivi | – | soisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | soisuude- | |
vahva vartalo | soisuute- | |
konsonantti- vartalo |
soisuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan soinen vartalosta sois- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on soinen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- soisuus Kielitoimiston sanakirjassa