kosteikko
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- kovanmaan ja avoveden välille sijoittuva luontotyyppi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkost̪ei̯kːo/
- tavutus: kos‧teik‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kosteikko | kosteikot |
| genetiivi | kosteikon | kosteikoiden kosteikoitten kosteikkojen |
| partitiivi | kosteikkoa | kosteikkoja kosteikoita |
| akkusatiivi | kosteikko; kosteikon |
kosteikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kosteikossa | kosteikoissa |
| elatiivi | kosteikosta | kosteikoista |
| illatiivi | kosteikkoon | kosteikkoihin kosteikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kosteikolla | kosteikoilla |
| ablatiivi | kosteikolta | kosteikoilta |
| allatiivi | kosteikolle | kosteikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kosteikkona | kosteikkoina kosteikoina |
| translatiivi | kosteikoksi | kosteikoiksi |
| abessiivi | kosteikotta | kosteikoitta |
| instruktiivi | – | kosteikoin |
| komitatiivi | – | kosteikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kosteiko- | |
| vahva vartalo | kosteikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. kosteikko
|