kosteikko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kosteikko (4-A)[1]

  1. kovanmaan ja avoveden välille sijoittuva luontotyyppi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkost̪ei̯kːo/
  • tavutus: kos‧teik‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kosteikko kosteikot
genetiivi kosteikon kosteikoiden
kosteikoitten
kosteikkojen
partitiivi kosteikkoa kosteikkoja
kosteikoita
akkusatiivi kosteikko;
kosteikon
kosteikot
sisäpaikallissijat
inessiivi kosteikossa kosteikoissa
elatiivi kosteikosta kosteikoista
illatiivi kosteikkoon kosteikkoihin
kosteikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kosteikolla kosteikoilla
ablatiivi kosteikolta kosteikoilta
allatiivi kosteikolle kosteikoille
muut sijamuodot
essiivi kosteikkona kosteikkoina
kosteikoina
translatiivi kosteikoksi kosteikoiksi
abessiivi kosteikotta kosteikoitta
instruktiivi kosteikoin
komitatiivi kosteikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kosteiko-
vahva vartalo kosteikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kosteikkokasvi, lintukosteikko

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A