kulju
Katso myös: Kulju |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kulju (1)
- vetinen painanne keidassuon keskiosassa
- (sotilasslangia)kuljetuskomppania
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkulju/
- tavutus: kul‧ju
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kulju | kuljut |
genetiivi | kuljun | kuljujen |
partitiivi | kuljua | kuljuja |
akkusatiivi | kulju; kuljun |
kuljut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuljussa | kuljuissa |
elatiivi | kuljusta | kuljuista |
illatiivi | kuljuun | kuljuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuljulla | kuljuilla |
ablatiivi | kuljulta | kuljuilta |
allatiivi | kuljulle | kuljuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuljuna | kuljuina |
translatiivi | kuljuksi | kuljuiksi |
abessiivi | kuljutta | kuljuitta |
instruktiivi | – | kuljuin |
komitatiivi | – | kuljuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kulju- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
(suo) vanha germaaninen laina[1]
(sotilasyksikkö) lyhennys sanasta kuljetuskomppania
Käännökset[muokkaa]
1. vetinen painanne keidassuolla
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.