kulju

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kulju


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulju (1)

  1. vetinen painanne keidassuon keskiosassa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkulju/
  • tavutus: kul‧ju

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulju kuljut
genetiivi kuljun kuljujen
partitiivi kuljua kuljuja
akkusatiivi kulju;
kuljun
kuljut
sisäpaikallissijat
inessiivi kuljussa kuljuissa
elatiivi kuljusta kuljuista
illatiivi kuljuun kuljuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuljulla kuljuilla
ablatiivi kuljulta kuljuilta
allatiivi kuljulle kuljuille
muut sijamuodot
essiivi kuljuna kuljuina
translatiivi kuljuksi kuljuiksi
abessiivi kuljutta kuljuitta
instruktiivi kuljuin
komitatiivi kuljuine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.