räme
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]räme (48)
- suotyyppi, joka on ominaisuuksiltaan nevan ja korven väliltä
- (puhekieltä) rämeikköinen alue tai seutu
- Minäkin, kun oon kotoisin tuolta rämeeltä, niin mulle nuo asiat on aivan tuttuja.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈræmeˣ/
- tavutus: rä‧me
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | räme | rämeet |
| genetiivi | rämeen | rämeiden rämeitten |
| partitiivi | rämettä | rämeitä |
| akkusatiivi | räme; rämeen |
rämeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rämeessä | rämeissä |
| elatiivi | rämeestä | rämeistä |
| illatiivi | rämeeseen | rämeisiin rämeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rämeellä | rämeillä |
| ablatiivi | rämeeltä | rämeiltä |
| allatiivi | rämeelle | rämeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rämeenä | rämeinä |
| translatiivi | rämeeksi | rämeiksi |
| abessiivi | rämeettä | rämeittä |
| instruktiivi | – | rämein |
| komitatiivi | – | rämeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rämee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rämet- | |
Käännökset
[muokkaa]1. eräs suotyyppi
|
|