suonsilmä

Suomi

Suonsilmä

Substantiivi

suonsilmä (10)

1. vetinen ja upottava kohta suossa; yleensä entisen järven tai lammen keskikohta, jossa vesi seisoo suon pinnalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuo̯nˌsilmæ/
• tavutus: suon‧sil‧mä

Etymologia

• yhdyssana osista suo (genetiivi) ja silmä

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• suonsilmäke

Yläkäsitteet

• hete

Aiheesta muualla

• suonsilmä Kielitoimiston sanakirjassa