turve

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Turve Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

turve (48-E)[1]

  1. suohon kasautunut puolihajonneista kasvijätteistä hapettomissa olosuhteissa muodostunut eloperäinen maalaji

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turve turpeet
genetiivi turpeen turpeiden
turpeitten
partitiivi turvetta turpeita
akkusatiivi turve;
turpeen
turpeet
sisäpaikallissijat
inessiivi turpeessa turpeissa
elatiivi turpeesta turpeista
illatiivi turpeeseen turpeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi turpeella turpeilla
ablatiivi turpeelta turpeilta
allatiivi turpeelle turpeille
muut sijamuodot
essiivi turpeena turpeina
translatiivi turpeeksi turpeiksi
abessiivi turpeetta turpeitta
instruktiivi turpein
komitatiivi turpeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

energiaturve, jyrsinturve, kangasturve, kasvuturve, palaturve, polttoturve, rahkaturve, sammalturve, suoturve, turvealusta, turveauma, turvebriketti, turvekaasu, turvekammi, turvekangas, turvekate, turvekatto, turvekoksi, turvekuitu, turvekylpy, turvelaji, turvelevy, turvelämmitys, turvemaa, turvenaamio, turvenuija, turvepehku, turvepeite, turvepelletti, turveruukku, turvesuo, turveteollisuus, turveviljely, turvevoimala

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • turve Kielitoimiston sanakirjassa
  • turve Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-E
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.