kissa
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kissa (9)
- kissaeläinlaji (Felis silvestris), jossa on useita rotuja; tarkoitetaan tavallisesti maatilojen hyötyeläimenä ja lemmikkinä pidettyä puolikesyä kotieläintä (Felis catus)
- Kissa on Euroopan yleisin lemmikkieläin.
- kissaeläimistä käytetty nimitys
- (arkikieltä) (seksikäs) nainen
- Laura on melkoinen kissa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkisːɑ/, [ˈk̟isːɑ]
- tavutus: kis‧sa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kissa | kissat |
| genetiivi | kissan | kissojen (kissain) |
| partitiivi | kissaa | kissoja |
| akkusatiivi | kissa; kissan |
kissat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kissassa | kissoissa |
| elatiivi | kissasta | kissoista |
| illatiivi | kissaan | kissoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kissalla | kissoilla |
| ablatiivi | kissalta | kissoilta |
| allatiivi | kissalle | kissoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kissana | kissoina |
| translatiivi | kissaksi | kissoiksi |
| abessiivi | kissatta | kissoitta |
| instruktiivi | – | kissoin |
| komitatiivi | – | kissoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kissa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. eläin
|
|
2. kissaeläin
|
Ks. kissaeläin |
3. nainen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: kissamainen
Yhdyssanat[muokkaa]
aasiankultakissa, aasianmetsäkissa, afrikankultakissa, afrikanvillikissa, andienkissa, angorakissa, arokissa, borneonkissa, emokissa, hietakissa, kalastajakissa, kesäkissa, kiinanaavikkokissa, kissaeläin, kissanhiekka, kissanhäntä, kissankello, kissankokoinen, kissankulta, kissankuppi, kissankäpälä, kissanluukku, kissanminttu, kissanpentu, kissanpoika, kissanpoikanen, kissanpäivät, kissansilmä, kissanäyttely, kissapeto, kissarotu, kissarutto, kissatappelu, kollikissa, kotikissa, kulkukissa, laivakissa, leopardikissa, litteäpääkissa, marmorikissa, metsäkissa, mustajalkakissa, navettakissa, naaraskissa, näyttelykissa, pajunkissa, pampakissa, persiankissa, pitkähäntäkissa, poikakissa, rotukissa, ruostetäpläkissa, siaminkissa, sisäkissa, sivettikissa, suurkissa, tallikissa, tiikerikissa, tyttökissa, ulkokissa, uroskissa, viidakkokissa, villikissa, vuorikissa, yökissa,
Idiomit[muokkaa]
- Kissa vieköön! (ihmettelevä huudahdus)
- Kissan viikset! (vähättelevä huudahdus)
- nostaa kissa pöydälle ottaa esille epämiellyttävä tai hankala asia
- etsiä kissojen ja koirien kanssa penkoa paikkoja perusteellisesti löytääkseen jotakin
- (jollakulla on) kissan päivät (jollakulla on) helppoa, lokoisaa, mukavat ja hyvät olot
- kiertää kuin kissa kuumaa puuroa osoittaa kiinnostusta mutta vältellä jotakin vaikeasti lähestyttävää, olla uskaltamatta mennä asiaan yms.
- (olla) kuin kissa ja koira tapella aina keskenään, olla vihamielisissä väleissä keskenään
- Kissalla on yhdeksän henkeä. Kissa selviää kaikenlaisista tilanteista.
- Kukas kissan hännän nostaa, jollei kissa itse. itsekehusta käytetty puolustus t. kehotus osoittaa arvostavansa saavutustaan yms.
- Kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä. 'Kun kukaan ei ole vahtimassa, toimitaan oman halun mukaisesti (esim. noudattamatta sääntöjä).'
- kuin kissa pistoksissa levoton, kärsimätön
- kissanpojalle puhkesi silmä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kissa Kielitoimiston sanakirjassa
Japani[muokkaa]
Latinisointi[muokkaa]
kissa
- rōmaji-transkriptio sanasta きっさ
Karjala[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kissa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kissa Karjalan kielen verkkosanakirjassa
Ruotsi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kissa (1)
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 9. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen arkikieliset ilmaukset
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen kielen eläimet
- Japanin lemmat — rōmaji
- Karjalan sanat
- Karjalan kielen substantiivit
- Ruotsin sanat
- Ruotsin kielen verbit
- Suomen kielen kissaeläimet