kisumirri
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kisumirri (5)
- (hellittelevä, lastenkieltä) kissa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkisuˌmirːi/
- tavutus: ki‧su‧mir‧ri
Etymologia[muokkaa]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kisumirri | kisumirrit |
| genetiivi | kisumirrin | kisumirrien (kisumirrein) |
| partitiivi | kisumirriä | kisumirrejä |
| akkusatiivi | kisumirri; kisumirrin |
kisumirrit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kisumirrissä | kisumirreissä |
| elatiivi | kisumirristä | kisumirreistä |
| illatiivi | kisumirriin | kisumirreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kisumirrillä | kisumirreillä |
| ablatiivi | kisumirriltä | kisumirreiltä |
| allatiivi | kisumirrille | kisumirreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kisumirrinä | kisumirreinä |
| translatiivi | kisumirriksi | kisumirreiksi |
| abessiivi | kisumirrittä | kisumirreittä |
| instruktiivi | – | kisumirrein |
| komitatiivi | – | kisumirreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kisumirri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. lapsenomaista kieltä: kissa
|
Ks. kissimirri |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kisumirri Kielitoimiston sanakirjassa