katti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

katti (5-C) (monikko katit)

  1. (arkikieltä) kissa
    Miksi tuo Virtasen katti päästetään aina toisten pihoihin kuseskelemaan?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑt̪ːi/, [ˈkɑ̝t̪ːi]
  • tavutus: kat‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katti katit
genetiivi katin kattien
(kattein)
partitiivi kattia katteja
akkusatiivi katti;
katin
katit
sisäpaikallissijat
inessiivi katissa kateissa
elatiivi katista kateista
illatiivi kattiin katteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi katilla kateilla
ablatiivi katilta kateilta
allatiivi katille kateille
muut sijamuodot
essiivi kattina katteina
translatiivi katiksi kateiksi
abessiivi katitta kateitta
instruktiivi katein
komitatiivi katteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kati-
vahva vartalo katti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ruotsin kielestä, katt

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

katinkulta, katinlieko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • katti Kielitoimiston sanakirjassa