arvostus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]arvostus (39)
- se, että arvostaa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑrʋost̪us/
- tavutus: ar‧vos‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arvostus | arvostukset |
| genetiivi | arvostuksen | arvostusten arvostuksien |
| partitiivi | arvostusta | arvostuksia |
| akkusatiivi | arvostus; arvostuksen |
arvostukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arvostuksessa | arvostuksissa |
| elatiivi | arvostuksesta | arvostuksista |
| illatiivi | arvostukseen | arvostuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arvostuksella | arvostuksilla |
| ablatiivi | arvostukselta | arvostuksilta |
| allatiivi | arvostukselle | arvostuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arvostuksena | arvostuksina |
| translatiivi | arvostukseksi | arvostuksiksi |
| abessiivi | arvostuksetta | arvostuksitta |
| instruktiivi | – | arvostuksin |
| komitatiivi | – | arvostuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | arvostukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
arvostus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. se, että arvostaa
|