kiinnostus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- mielenkiinto johonkin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiːnːost̪us/
- tavutus: kiin‧nos‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiinnostus | kiinnostukset |
genetiivi | kiinnostuksen | kiinnostusten kiinnostuksien |
partitiivi | kiinnostusta | kiinnostuksia |
akkusatiivi | kiinnostus; kiinnostuksen |
kiinnostukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiinnostuksessa | kiinnostuksissa |
elatiivi | kiinnostuksesta | kiinnostuksista |
illatiivi | kiinnostukseen | kiinnostuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiinnostuksella | kiinnostuksilla |
ablatiivi | kiinnostukselta | kiinnostuksilta |
allatiivi | kiinnostukselle | kiinnostuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiinnostuksena | kiinnostuksina |
translatiivi | kiinnostukseksi | kiinnostuksiksi |
abessiivi | kiinnostuksetta | kiinnostuksitta |
instruktiivi | – | kiinnostuksin |
komitatiivi | – | kiinnostuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiinnostukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiinnostus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kiinnostaa (kiinnost- + -us) tai johdos verbistä kiinnostua (kiinnostu- + -s)
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiinnostus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39