kiinnostus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiinnostus (39)[1]

  1. mielenkiinto johonkin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiːnːost̪us/
  • tavutus: kiin‧nos‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiinnostus kiinnostukset
genetiivi kiinnostuksen kiinnostusten
kiinnostuksien
partitiivi kiinnostusta kiinnostuksia
akkusatiivi kiinnostus;
kiinnostuksen
kiinnostukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kiinnostuksessa kiinnostuksissa
elatiivi kiinnostuksesta kiinnostuksista
illatiivi kiinnostukseen kiinnostuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiinnostuksella kiinnostuksilla
ablatiivi kiinnostukselta kiinnostuksilta
allatiivi kiinnostukselle kiinnostuksille
muut sijamuodot
essiivi kiinnostuksena kiinnostuksina
translatiivi kiinnostukseksi kiinnostuksiksi
abessiivi kiinnostuksetta kiinnostuksitta
instruktiivi kiinnostuksin
komitatiivi kiinnostuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiinnostukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiinnostus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kiinnostaa (kiinnost- + -us) tai johdos verbistä kiinnostua (kiinnostu- + -s)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39