oivaltaa

Suomi

Verbi

oivaltaa (54-I) (taivutus[luo])

1. käsittää, ymmärtää, keksiä, älytä

Ääntäminen

• IPA: /ˈoi̯ʋɑlt̪ɑːˣ/
• tavutus: oi‧val‧taa

Etymologia

adjektiivi oiva (vartalo oiva- + pääte -ltaa)

Käännökset

1. käsittää, ymmärtää

englanti: figure out, recognize

unkari: megért, felfog, felismer

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: oivaltaja, oivallus, oivaltaminen

Aiheesta muualla

• oivaltaa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1010 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa