oivallus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
oivallus (39)
- älynvälähdys; jonkin äkillinen tajuaminen tai keksiminen
- oivalluskyky
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈoi̯ʋɑlːus/
- tavutus: oi‧val‧lus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oivallus | oivallukset |
| genetiivi | oivalluksen | oivallusten oivalluksien |
| partitiivi | oivallusta | oivalluksia |
| akkusatiivi | oivallus; oivalluksen |
oivallukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oivalluksessa | oivalluksissa |
| elatiivi | oivalluksesta | oivalluksista |
| illatiivi | oivallukseen | oivalluksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oivalluksella | oivalluksilla |
| ablatiivi | oivallukselta | oivalluksilta |
| allatiivi | oivallukselle | oivalluksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oivalluksena | oivalluksina |
| translatiivi | oivallukseksi | oivalluksiksi |
| abessiivi | oivalluksetta | oivalluksitta |
| instruktiivi | – | oivalluksin |
| komitatiivi | – | oivalluksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oivallukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
oivallus- | |
Käännökset[muokkaa]
1. älynvälähdys; jonkin äkillinen tajuaminen tai keksiminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: oivalluksellinen
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- oivallus Kielitoimiston sanakirjassa