oivallus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oivallus (39)

  1. älynvälähdys; jonkin äkillinen tajuaminen tai keksiminen
  2. oivalluskyky

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈoi̯ʋɑlːus/
  • tavutus: oi‧val‧lus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oivallus oivallukset
genetiivi oivalluksen oivallusten
oivalluksien
partitiivi oivallusta oivalluksia
akkusatiivi oivallus;
oivalluksen
oivallukset
sisäpaikallissijat
inessiivi oivalluksessa oivalluksissa
elatiivi oivalluksesta oivalluksista
illatiivi oivallukseen oivalluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi oivalluksella oivalluksilla
ablatiivi oivallukselta oivalluksilta
allatiivi oivallukselle oivalluksille
muut sijamuodot
essiivi oivalluksena oivalluksina
translatiivi oivallukseksi oivalluksiksi
abessiivi oivalluksetta oivalluksitta
instruktiivi oivalluksin
komitatiivi oivalluksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo oivallukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
oivallus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]