kissaeläin
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kissaeläin
- petoeläinten lahkoon kuuluvaan kaksiosaiseen kissaeläinten heimoon (Felidae) kuuluva eläinlaji
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkisːɑˌelæi̯n/
- tavutus: kis‧sa‧e‧läin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kissaeläin | kissaeläimet |
| genetiivi | kissaeläimen | kissaeläimien kissaeläinten |
| partitiivi | kissaeläintä | kissaeläimiä |
| akkusatiivi | kissaeläin; kissaeläimen |
kissaeläimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kissaeläimessä | kissaeläimissä |
| elatiivi | kissaeläimestä | kissaeläimistä |
| illatiivi | kissaeläimeen | kissaeläimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kissaeläimellä | kissaeläimillä |
| ablatiivi | kissaeläimeltä | kissaeläimiltä |
| allatiivi | kissaeläimelle | kissaeläimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kissaeläimenä (kissaeläinnä) |
kissaeläiminä |
| translatiivi | kissaeläimeksi | kissaeläimiksi |
| abessiivi | kissaeläimettä | kissaeläimittä |
| instruktiivi | – | kissaeläimin |
| komitatiivi | – | kissaeläimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kissaeläime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kissaeläin- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kissaeläin Kielitoimiston sanakirjassa