pää
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
pää (18)
- kehon osa, jossa yleensä sijaitsevat aivot, silmät, korvat, suu ja nenä
- Katolta putosi lunta päähäni.
- jonkin esineen päätepiste, ääripää
- köyden pää
- nautakarjan määrän yksikkö
- Tilalla kasvatetaan lihakarjaa noin 200 päätä vuodessa.
- yhdyssanojen alkuosana pää- tarkoittaa usein tärkeintä tai ensisijaista
- Tämä on pääasia.
- Helsinki on Suomen pääkaupunki.
- Pääasiassa kasvatamme nautakarjaa.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | pää | päät |
| genetiivi | pään | päiden päitten |
| partitiivi | päätä | päitä |
| akkusatiivi | pää; pään | päät |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | päässä | päissä |
| elatiivi | päästä | päistä |
| illatiivi | päähän | päihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | päällä | päillä |
| ablatiivi | päältä | päiltä |
| allatiivi | päälle | päille |
| Muut | ||
| essiivi | päänä | päinä |
| translatiivi | pääksi | päiksi |
| abessiivi | päättä | päittä |
| instruktiivi | – | päin |
| komitatiivi | – | päine- + omistusliite |
[muokkaa] Etymologia
kantauralin *päŋe
[muokkaa] Liittyvät sanat
- Johdokset
- Yhdyssanat
- alapää, kantapää, kyynärpää, olkapää, paskapää, pässinpää, pääasia, pääkallo, pääkoppa, päämies, päänsärky, pääpiirre, pääpotti, päätekijä, päävoitto, pönttöpää, sekopää, yläpää
[muokkaa] Käännökset
1. vartalon osa
|
|
2. päätepiste
3. yksikkö
4. yhdyssanojen alkuosa
|
[muokkaa] Idiomit
- avopäin, paljain päin ilman hattua
- (olla) suuna päänä (olla) aktiivinen t. puhelias
- (olla) pää pyörällä (olla) hämmentynyt
- vetää pää täyteen juoda itsensä humalaan
- pää kolmantena jalkana nopeasti, kiireellä
- päästä jalkoihin kokonaan
- suin päin harkitsematta
- käydä päinsä (> päin + -nsä) olla hyväksyttävää
- käyttää päätään ajatella, olla järkevä
- jossain ei ole päätä eikä häntää jossakin ei ole mitään järkeä
