pää

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Pää Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pää (18)

  1. kehon osa, jossa yleensä sijaitsevat aivot, silmät, korvat, suu ja nenä
    Katolta putosi lunta päähäni.
  2. jonkin esineen päätepiste, ääripää
    köyden pää
  3. nautakarjan määrän yksikkö
    Tilalla kasvatetaan lihakarjaa noin 200 päätä vuodessa.

Ääntäminen[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi pää päät
genetiivi pään päiden
päitten
partitiivi päätä päitä
akkusatiivi pää; pään päät
Sisäpaikallissijat
inessiivi päässä päissä
elatiivi päästä päistä
illatiivi päähän päihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi päällä päillä
ablatiivi päältä päiltä
allatiivi päälle päille
Muut
essiivi päänä päinä
translatiivi pääksi päiksi
abessiivi päättä päittä
instruktiivi päin
komitatiivi päine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]


Yhdyssanat[muokkaa]

alapää, kantapää, kyynärpää, märkäpää, olkapää, paskapää, pässinpää, pääasia, pääkallo, pääkoppa, päälaki, päämies, päänsärky, pääntie, päänuppi, pääpiirre, pääpeli, pääpotti, pääpusku, pääraitti, päätekijä, päätie, päävoitto, pönttöpää, sekopää, yläpää

Idiomit[muokkaa]

  • avopäin, paljain päin ilman hattua
  • (olla) suuna päänä (olla) aktiivinen t. puhelias
  • (olla) pää pyörällä (olla) hämmentynyt
  • vetää pää täyteen juoda itsensä humalaan
  • pää kolmantena jalkana nopeasti, kiireellä
  • päästä jalkoihin kokonaan
  • suin päin harkitsematta
  • käydä päinsä (> päin + -nsä) olla hyväksyttävää
  • käyttää päätään ajatella, olla järkevä
  • jossakin ei ole päätä eikä häntää jossakin ei ole mitään järkeä