inessiivi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

inessiivi (5)

  1. (kielitiede) sisäolento, paikallissijamuoto, joka ilmaisee sisällä olemista.
    Inessiivimuotoisen sanan sijapääte suomessa on -ssa tai -ssä vokaalisoinnun mukaan.
    Esimerkiksi ’pojassa’ on inessiivi poika-sanasta — pojassa on tulevaisuus.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈinesˌsiːʋi/, [ˈine̞sːiːʋi]
  • tavutus: i‧nes‧sii‧vi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi inessiivi inessiivit
genetiivi inessiivin inessiivien
(inessiivein)
partitiivi inessiiviä inessiivejä
akkusatiivi inessiivi;
inessiivin
inessiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi inessiivissä inessiiveissä
elatiivi inessiivistä inessiiveistä
illatiivi inessiiviin inessiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi inessiivillä inessiiveillä
ablatiivi inessiiviltä inessiiveiltä
allatiivi inessiiville inessiiveille
muut sijamuodot
essiivi inessiivinä inessiiveinä
translatiivi inessiiviksi inessiiveiksi
abessiivi inessiivittä inessiiveittä
instruktiivi inessiivein
komitatiivi inessiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo inessiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

inessiivimuoto, inessiivisija

Aiheesta muualla[muokkaa]